Propo / Suomen eturauhassyöpäyhdistys Ry

Yhdistys on valtakunnallinen potilasjärjestö, joka on perustettu vuonna 1997. Yhdistys on Suomen Syöpäyhdistyksen jäsenjärjestö.

Propo

State of Health in the EU Suomi Maan terveysprofiili 2025

by

Laajasta palvelujärjestelmän kattavuudesta huolimatta Suomessa on edelleen paljon tyydyttämättömiä tarpeita. Vuonna 2024 12,4 prosenttia ihmisistä, joilla oli lääketieteellisen hoidon tarvetta ilmoitti, ettei heillä ollut mahdollisuutta käyttää palveluja. Osuus on EU:n toiseksi korkein. Köyhyysriskissä olevat ihmiset ovat lähes kaksi kertaa todennäköisemmin tässä tilanteessa kuin muut sosioekonomiset ryhmät.

Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka paljon valtiovallan nykyiset toimet parantavat erityisesti köyhyysriskissä olevien tilannetta.

https://eurohealthobservatory.who.int/publications/m/finland-country-health-profile-2025

Tumpataanko yhdessä?

by

Tupakoinnin lopettamisen hyödyt

Tupakointi on merkittävin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja länsimaissa. Tupakointi vaikuttaa koko elimistöön ja lisää vaaraa sairastua muun muassa sydäntauteihin, aivohalvaukseen, valtimonkovettumistautiin, muistisairauteen, keuhkoahtaumaan, erilaisiin syöpiin, osteoporoosiin ja masennukseen. Joka toinen tupakoiva kuolee ennenaikaisesti tupakan aiheuttamiin sairauksiin, ja kaikista kuolemista noin 14 % johtuu tupakasta. Tupakointi lyhentää elinikää keskimäärin kymmenellä vuodella.

Tupakoinnin lopettamisen jälkeen nikotiinin kohottama verenpaine ja sydämensyke alkavat normalisoitua nopeasti. Häkäkaasun ja nikotiinin hävittyä elimistöstä keuhkoputkien supistustila alkaa laueta muutamassa päivässä. Yskä ja hengitysvaikeudet vähenevät 1–3 kuukaudessa, jolloin liikunta alkaa tuntua helpommalta. Verenkierto alkaa parantua viikkojen kuluessa, mikä nopeuttaa haavojen paranemista ja helpottaa katkokävelyoireita.

Arkeen voi odottaa muitakin parannuksia. Tupakan haju hengityksessä häviää pian lopettamisen jälkeen. Hajuaisti alkaa kohentua jo muutamassa päivässä. Hampaat säilyvät pitempään, ja ikenet pysyvät kunnossa. Nikotiinista vieroittuminen vähentää koettua stressiä; myös unen laatu ja määrä paranevat lopettamisen jälkeen. Erektiohäiriö paranee joka neljännellä tupakoinnin lopettaneella miehellä. Nuorella myös hedelmällisyyden ennuste paranee.

Sydänveritulpan vaara puolittuu vuodessa ja keuhkosyövän kymmenessä vuodessa lopettamisen jälkeen. Keuhkoahtauman eteneminen hidastuu, ja taudin ennuste on valoisampi. Kaikkiaan riski sairastua moneenkin eri syöpään pienenee.

Myös lähellä olevat hyötyvät lopettamisesta, kun passiivinen tupakointi päättyy. Lapsilla korvatulehduksen riski pienenee, kun aikuiset eivät vaatteissaankaan enää kanna tupakansavua. Lisäksi nikotiinivalmisteiden käytön lopettaminen säästää rahaa – tämä näkyy niin omalla tilillä kuin yhteiskunnankin tasolla.

Tupakoinnin lopettaminen on myös ympäristöä hyödyttävä teko. Jos tupakkaviljelmät muutettaisiin viljellyiksi pelloiksi, voisi määrällä ruokkia 10 miljoonaa ihmistä. Tupakkateollisuus ei enää kuluttaisi luonnonvaroja eikä käyttäisi runsaasti lannoitteita ja myrkkyjä, eikä kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä enää siirtyisi tupakantumpeista maahan.

Valmistautuminen tupakoinnin lopettamiseen

Tupakoinnin, nikotiinipussien käytön, nuuskaamisen tai sähkötupakoinnin lopettaminen ei onnistu käskemällä, vaan siihen tarvitaan oma sisäinen motivaatio ja yleensä myös tukea lähellä olevilta. Harva onnistuu kertaheitolla, mutta kuka tahansa voi onnistua jossain vaiheessa.

Valmistautumiseen kuuluu itselle tärkeiden asioiden pohdinta kaikkien neljän vaiheen osalta:

  1. Miksi juuri minä haluan lopettaa nikotiinivalmisteiden käytön? Hyötyjen listaaminen voi auttaa lopettamisen aikana. Yhdelle tärkein lopetuksen syy on rahan säästyminen, toiselle elämänlaadun kohentuminen. Kolmatta voi motivoida hyvän esimerkin näyttäminen jälkikasvulle tai uusi mahdollisuus sydänkohtauksen jälkeen. Sisäinen motivaatio voittaa ulkoisen motivaation.
  2. Vaikeuksien ennakointi. Nikotiinituotteiden käyttöön liittyy yksilöllisiä tilanteita, joista on hyvä olla tietoinen. Ennakoimalla voi suunnitella vaihtoehtoa tupakalle niissä hetkissä, joissa on aiemmin tyypillisesti sytyttänyt tupakan, esimerkiksi keväisen aamukahvin, alkoholinkäytön, painonnousun, harmistumisen tai kaverien houkuttamana.
  3. Lopettamispäätös. Ennen lopettamista tulee tehdä päätös lopettamisesta sen sijaan, että kokeilee lopettamista tai aloittaa tupakkalakon. Lopettamispäivän päättäminen voi myös olla tarpeen; näin on ainakin silloin, kun tukena vieroituksessa on varenikliinilääkitys.
  4. Päätöksen ylläpito. Tupakointi saattaa alkaa uudestaan siinä vaiheessa, kun kukaan ei enää kiitä savuttomuudesta. Lopettamispäätöksessä tulee pysyä niin kauan, että mahdollisten nikotiinikorvausvalmisteidenkin käyttö on loppunut ja uusi arki vakiintunut.

Läheisten tuki on lopettamisessa hyödyksi. Lisäksi tukea saa terveydenhuollon työntekijöiltä, ryhmävieroituksesta, sähköisestä valmennusohjelmasta Omaolo-palvelussa tai Hengitysliiton-verkkosivuilta.

Vieroitusoireet ja tuki tupakoinnin lopettamiseen

Tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa useimmille vieroitusoireita, jotka voivat olla fysiologisia, psykologisia, käyttäytymiseen liittyviä tai sosiaalisia. Yleensä ensimmäinen viikko on hankalin, ja keskimäärin oireet kestävät neljä viikkoa. Yleisimpiä vieroitusoireita ovat

  • ärtyisyys
  • kärsimättömyys
  • tupakanhimo
  • levottomuus
  • keskittymisvaikeudet
  • univaikeudet
  • päänsärky
  • lisääntynyt ruokahalu.

Vieroitusoireita voidaan hoitaa lääkkeillä, joista yksinkertaisin on nikotiinikorvaushoito. Nikotiinia on saatavilla purukumina, laastarina, suihkeina ja imeskelytabletteina. Nikotiinivalmisteet ovat oikein käytettyinä turvallisia myös sepelvaltimotautia sairastaville. Ne ovat osoittautuneet hyödyllisiksi tupakanhimon ja vieroitusoireiden vähentämisessä ja liki kaksinkertaistavat tupakoinnin lopettamisen onnistumismahdollisuuden, mutta eivät luonnollisesti poista nikotiiniriippuvuutta. Lue tarkemmat ohjeet artikkelista nikotiinikorvaushoito.

Muut nikotiinituotteet, kuten nuuska, sähkötupakka tai nikotiinipussit, eivät sovellu vieroitukseen, koska ne sisältävät joko useita muitakin haitallisia aineita tai ovat liian voimakkaita ja siten riippuvuutta ylläpitäviä.

Nikotiinin lisäksi vieroitushoidon tueksi on saatavilla reseptilääkkeitä, kuten bupropionia, varenikliinia ja nortriptyliiniä. Näiden lääkkeiden käyttämisestä neuvotellaan lääkärin kanssa

Akupunktuuri tai hypnoosi eivät ole tutkimuksissa osoittautuneet tehokkaiksi tupakasta vieroituksessa.

Siirtyminen tupakoinnista sähkösavukkeisiin ei siis poista nikotiiniriippuvuutta eikä tutkijoidenkaan pettymykseksi vähennä terveyshaittoja. Vaikka tupakan monet haitalliset aineet puuttuvat sähkösavukkeista, ne aiheuttavat muita vakavia haittoja, kuten erilaisia keuhkovaurioita. Lapset ja nuoret ovat vieläpä selvästi aikuisia alttiimpia keuhkovaurioille.

Tupakoinnin lopetus ja paino

Tupakoinnin lopetus hidastaa hieman perusaineenvaihduntaa. Lisäksi maku- ja hajuaisti paranevat, mikä voi lisätä ruokahalua. Neljä viidestä tupakoinnin lopettaneesta lihoo keskimäärin kolme kiloa, ja joka kymmenes lopettajista lihoo yli 13 kiloa. Viidesosa lopettajista ei kuitenkaan liho lainkaan.

Jos ruokailutottumukset pysyvät ennallaan, lisäkiloja alkaa helposti kertyä. Vieroitusoireena monella esiintyvä makeanhimo kestää keskimäärin kolme kuukautta. Siksi lopettamiseen on tärkeää liittää myös ruoan säännöstely, liikunnan lisääminen ja punnitukset. Näläntunnetta voi hallita syömällä säännöllisesti tasapainoisia aterioita ja vähäkalorisia välipaloja. Jos liiallinen painonnousu uhkaa, lääkäri saattaa suositella lyhytkestoista ruokahalua hillitsevää lääkitystä (bupropioni tai fluoksetiini).

 Lähde https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00337

Haluatko eroon tupakasta?

Propo haluaa auttaa ja tukea Sinua pyrkimyksessäsi. Kokoan ryhmää, johon voi osallistua paikan päällä tai sitten etänä Zoomin kautta. Jos ryhmä haluaa, niin ajoittain ryhmän edistymisestä voidaan raportoida PROPOn lukijoille. Tämä tapahtuu kuitenkin anonyymisti.

Pohdi asiaa ja ole sitten yhteydessä Kimmoon. Täytämme kukin matkakertomusta itsellemme, millaiseksi matka muodostuu. Varaa reppuun hurttia tsemppiä ja tietysti armoa.

Olisitko halukas vähentämään tai laittamaan korkin kiinni?

by

Alkoholiriippuvuus on pitkäaikainen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulevat riippuvaisiksi alkoholin saamisesta. Alkoholiriippuvuudelle on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista. Alkoholiriippuvuuteen liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää alkoholin vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) ja hänellä ilmenee alkoholinkäytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitus- tai lopetusoireyhtymä saa henkilön usein jatkamaan alkoholinkäyttöä. Alkoholiriippuvuus voi ilmetä kuitenkin ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita.

Alkoholiriippuvuus on kaikkine seuraamuksineen keskeinen kansanterveydellinen ongelma. Yli puoli miljoonaa suomalaista juo alkoholia niin paljon, että heillä on suurentunut pitkäaikaisten terveyshaittojen riski. Suurin riski liittyy humalajuomiseen. Kaikesta juodusta alkoholista 78 % kuuluu riskikäyttöön eli on joko riskikäyttäjien kuluttamaa tai juodaan tilanteissa, joissa humalakäytön raja ylittyy. Niistäkin alkoholia käyttävistä henkilöistä, joilla pitkäaikaisten terveyshaittojen riski on suurentunut, yli puolet (58 %) pitää itseään kohtuukäyttäjinä. Ihmiset eivät välttämättä tunnista oman alkoholinkäyttönsä riskejä.

Alkoholiriippuvuuden oireet ja seuraukset

Alkoholiriippuvuuden kehityttyä on ominaista, että henkilö käyttää alkoholia suurempia määriä tai pidempään kuin hänen tarkoituksensa oli alkoholinkäytön aloittaessaan. Hän ei myöskään kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopettamaan käyttöä huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Humalatiloihin voi liittyä sammumista ja muistikatkoksia. Tuloksena voi olla ristiriitoja läheisten kanssa, avioero, vaikeudet työssä tai työstä irtisanominen, taloudelliset vaikeudet, liikennejuopumus, rikkeet tai rikokset. Usein huomattava osa henkilön ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen. Kiinnostus muihin harrastuksiin vähenee, masennus, univaikeudet ja ärtyisyys lisääntyvät. Osa alkoholiriippuvuudesta kärsivistä juo yksinään tai salaa, osa kotonaan ja ravintoloissa.

Alkoholiriippuvuuteen liittyvä jatkuva ja suuriannoksinen alkoholinkäyttö altistaa henkilön tapaturmille ja monille hengenvaarallisillekin ruumiillisille sairauksille, joista tavallisimmat ovat haimatulehdukset ja alkoholimaksasairaudet, kuten maksan rasvoittuminen ja maksakirroosi.

Alkoholiriippuvuuden taustatekijät

Pakonomainen, jatkuva, riippuvuutta ilmaiseva (addiktiivinen) tai humalahakuinen alkoholinkäyttö on vakava sairaustila. Psykologisella tasolla pakonomaisen tai addiktiivisen päihteiden käytön taustalla on henkilön taustaan ja elämäntilanteeseen liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai vieroitushoitoa sairaalassa tai vieroitushoitoyksikössä. Riippuvuutta eli addiktiota ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti päihteettömyyden myötä.

Raitistuminen tai addiktiivisen päihteen käytön lopettaminen edellyttää myös, että henkilö luopuu päihteen käytöstä keinona vapautua mielelle sietämättömistä tunnetiloista. Näistä syistä viikon kestävä vieroitushoito tai raittius ei hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Pakonomaisesti tai addiktiivisesti päihteitä käyttänyt ajautuu herkästi myös uudelleen päihteiden pakonomaiseen käyttöön pitkienkin päihteettömien kausien jälkeen.

Monet psykiatriset häiriöt lisäävät alkoholin ongelmakäyttöä ja suurentavat alkoholiriippuvuuden kehittymisriskiä, koska alkoholiin turvaudutaan usein eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi. Varsin usein etenkin jaksoittaisen alkoholinkäytön taustalla voi olla hoitamaton, vakava masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toisaalta alkoholin ongelmakäyttö ja alkoholiriippuvuus kaikkine seurauksineen sekä aiheuttaa että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita. Psykologisella tasolla alkoholin pakonomainen käyttö voidaan nähdä keinona paeta psyykelle sietämätöntä avuttomuuden tunnetta ja depressiivistä lamaantumista.

Perinnölliset tekijät näyttelevät tärkeää osaa erityisesti nuoruudessa alkavassa alkoholiriippuvuudessa. Esimerkiksi hyvä alkoholin sietokyky, vaikeus tunnistaa humaltumisensa astetta ja vähäiset vieroitusoireet ovat rakenteellisia riskitekijöitä, jotka altistavat alkoholiriippuvuuden kehittymiselle.

Alkoholin jatkuva käyttö muokkaa perinnöllisesti alttiilla henkilöillä aivojen toimintaa. Tämän vuoksi monen kohdalla alkoholin hallittu tai pienimuotoisen käyttö on hyvin vaikeaa, joillakin lähes mahdotonta. Tällöin ainoa keino katkaista alkoholin ongelmakäyttö on täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.

Alkoholiriippuvuuden ehkäisy

Alkoholiriippuvuuden kehittyminen kestää usein vuosikausia, joiden aikana henkilö ei tunnista ongelmakäyttöään tai vähitellen lisääntyvää riippuvuuttaan. Mitä aikaisemmin henkilö kykenee tunnistamaan ja ottamaan vakavasti lisääntyvän ongelmakäyttönsä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän voi oppia hallitsemaan alkoholinkäyttönsä ja välttää varsinaisen alkoholiriippuvuuden kehittymisen.

Säännöllinen ja päivittäinen alkoholinkäyttö suurentaa alkoholiriippuvuuden kehittymisen riskiä. Myös perinnölliset tekijät suurentavat alkoholiriippuvuuden kehittymisen riskiä. Tämän vuoksi kannattaa olla varovainen alkoholinkäytössä ja välttää säännöllistä tai humalahakuista käyttöä, jos lähisukulaisilla on todettu alkoholiriippuvuus.

Alkoholiriippuvuuden arviointi

Yksinkertainen tapa kartoittaa omaa mahdollista alkoholiriippuvuuttaan on kysyä itseltään neljä kysymystä:

  1. Oletko yrittänyt vähentää alkoholinkäyttöäsi ja epäonnistunut siinä?
  2. Onko läheisesi tai tuttavasi ilmaissut huolensa tai ärtymyksensä alkoholinkäytöstäsi?
  3. Käytätkö alkoholia keinona lievittää krapulaasi?
  4. Tunnetko syyllisyyttä alkoholinkäytöstäsi?

Jos vastaus on myöntävä vähintään kahteen näistä kysymyksistä, on syytä olla huolissaan alkoholinkäytöstä ja mahdollisesta alkoholiriippuvuudesta.

Omaa riippuvuutta alkoholista tai muusta päihteestä voi arvioida myös kysymällä itseltään seuraavat kysymykset: Onko Sinusta tuntunut, että alkoholinkäyttösi on hallitsematonta? Ahdistutko tai huolestutko, jos Sinulta puuttuu seuraava annos? Oletko huolestunut alkoholinkäytöstäsi? Oletko ajatellut lopettaa tai vähentää alkoholinkäyttöäsi? Kuinka vaikealta Sinusta tuntuu lopettaa tai olla ilman alkoholia? Odotatko erityisellä innolla tilaisuuksia, tapahtumia tai paikkoja, joissa on tarjolla alkoholia? Selvä myöntävä vastaus johonkin näistä kysymyksistä on usein osoitus alkoholiriippuvuudesta. Lisää mittareita ja apua arviointiin on esimerkiksi Päihdelinkissä.

Ammattilaiset käyttävät arvioinnissa apuna usein Audit- tai SADD-testiä.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00196

Haluaisitko ottaa juomisen haltuun? Olisiko syytä lopettaa?

Propo haluaa auttaa Sinua kuiville. Mieti asiaa ja ole yhteydessä Kimmoon.

Ryhmä kokoontuu fyysisesti ja verkon yli.

Joskus elämäntilanne voi kuljettaa hankalille vesille, luovitaan yhdessä parempaan

Olisiko syytä vielä harkita?

by

Eturauhassyöpäpotilaiden syöpälääkitys on kriittinen osa hoitokonseptia, mutta vähintään yhtä tärkeää on antaa potilasta hoitaville lääkäreille ja hoitajille työrauha. Hoitohenkilöstö työskentelee jatkuvasti kovan paineen alla, minkä vuoksi pelkkä kustannuskriteeri ei voi ohjata hoitolinjauksia. Kliinikoilla on oltava käytössään sujuva, vaikuttava ja laaja lääkevalikoima ilman, että toissijaiset ratkaisut tai hallinnollinen byrokratia häiritsevät heidän työtään. Suomalainen hoitohenkilöstö tekee maailman parasta työtä alallaan, mutta potilaan elämänlaatu ja ennuste kärsivät välittömästi, jos heidät pakotetaan turvautumaan lääkehuollon säästöjen vuoksi toiseksi tai kolmanneksi parhaisiin hoitovaihtoehtoihin.

Suunniteltu eturauhassyöpälääkkeiden kokonaan tai osittaissiirtäminen pois avoapteekeista ja Kelan korvausjärjestelmästä sairaala-apteekkien kustannusvastuulle iskee suoraan potilaiden taloudelliseen turvaan ja hoidon sujuvuuteen. Kela-korvausjärjestelmän ansiosta monet eturauhassyövän yleisimmät hormonilääkkeet ja uudet suun kautta otettavat täsmälääkkeet, kuten androgeenireseptorin salpaajat, ovat kuuluneet ylempään erityiskorvattavuuteen. Tämä on tarkoittanut, että potilas on maksanut elintärkeästä lääkkeestään vain 4,50 euron omavastuun ostokertaa kohden.

Kun lääkkeiden hallinta siirretään hyvinvointialueille ja sairaaloille samaan aikaan, kun avoapteekkien taloudellista liikkumavaraa kuristetaan valtion leikkauksilla, seuraukset heijastuvat vakavasti lääkkeiden varastointiin, saatavuuteen ja huoltovarmuuteen. Apteekkitalouden katteiden pienentäminen ajaa yksityiset apteekit säästökuurille, ja koska laki vapauttaa ne velvollisuudesta pitää varastossa yli 1 000 euroa maksavia lääkkeitä, niillä ei ole enää taloudellista mahdollisuutta pitää kalliita syöpälääkkeitä hyllyssään varmuuden vuoksi.

Samaan aikaan HUSin tekemät lääkekilpailutukset keskittävät varastoriskit yhteen koriin. Kun sairaalalääkkeet kilpailutetaan, valinta kohdistunee usein halvimpaan toimittajaan, jolle annetaan yksinoikeus alueen toimituksiin. Jos tällä yhdellä yrityksellä tai sen globaalilla tuotantoketjulla on saatavuushäiriöitä, sairaala-apteekilla ei ole korvaavaa tuotetta varastossaan. Sairaala-apteekkeja ei ole myöskään suunniteltu tai mitoitettu pyörittämään tuhansien avohoidon syöpäpotilaiden jokapäiväistä lääkejakelua ja massiivista varastointia. Monet uudet täsmä- ja biologiset lääkkeet vaativat katkeamatonta kylmäketjua, joiden vaatimiin varastolaajennuksiin hyvinvointialueilla ei ole talouskriisissä investointirahaa. Tämä murentaa myös kansallista huoltovarmuutta, sillä jakelukanavan muuttuessa lääkeyhtiöiden lakisääteiset velvoitevarastot lasketaan eri tavalla, mikä voi kaventaa Suomessa fyysisesti olevien lääkkeiden kokonaismäärää.

Tässä rakennemuutoksessa on ehdottomasti turvattava siirtymäajan sujuvuus ja hoidon jatkuvuus. Potilaalla, jolla on jo toimiva ja korvattu lääkitys avoapteekista, on oltava oikeus jatkaa kyseisen valmisteen käyttöä ilman katkoksia tai pakotettuja lääkevaihtoja organisaatiomuutoksen aikana. Lääkityksen muuttaminen tai katkeaminen hallinnollisten prosessien ja sairaalahankintojen viivästymisen vuoksi voi johtaa syövän etenemiseen ja potilaan tilan romahtamiseen.

Eturauhassyöpä on diagnoosina yksi, mutta tautina biologisesti erittäin monimuotoinen kokonaisuus. Sen tehokas hoito vaatii usein usean eri lääkeaineen samanaikaista käyttöä, minkä vuoksi sairaaloiden lääkelistojen on mahdollistettava joustavat yhdistelmähoidot ilman alueellisia rajoituksia. Nykystandardin mukaiset duplettihoidot, kuten hormonihoito yhdistettynä uuden polven androgeenireseptorin salpaajaan, sekä triplettihoidot, jotka yhdistävät hormonihoidon, solunsalpaajan ja uuden polven hormonaalisen lääkkeen, edellyttävät esteetöntä pääsyä laajaan lääkevalikoimaan. Jos yksittäisiä lääkkeitä karsitaan sairaaloiden säästölistoilta, nykyaikainen yhdistelmähoito estyy.

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) suositusten tuleekin toteutua yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti koko maassa asuinpaikasta riippumatta.

Lopuksi on huomioitava nykyteranostiikan vaatima saumaton lääke- ja diagnostiikkaketju. Sairaala-apteekkien ja HUSin hankintaprosessien on oltava täysin synkronoituja uusimman kuvantamis- ja lääketeknologian kanssa. Nykyaikainen eturauhassyövän hoito nojaa yhä vahvemmin teranostiikkaan, jossa syöpäpesäkkeet ensin paikannetaan tarkasti esimerkiksi PSMA-PET-kuvantamisella ja sen jälkeen tuhotaan kohteeseen hakeutuvalla täsmälääkkeellä, kuten Lutetium-PSMA-isotooppihoidolla. Jotta tämä tarkkuuslääketiede toimii optimaalisesti, diagnostiikan ja lääkehoidon ketjun on oltava täysin aukoton. Lääkevalikoiman kaventaminen tai siirtymävaiheen byrokratia katkaisee tämän elintärkeän ketjun ja romuttaa hoidon tehon.

Kimmo Järvinen

Onko syöpälääkityksesi muuttumassa?

by

Julkisuudessa on paljon keskustelua syöpälääkityksestä.

Onko Sinulle erikoislääkärin kirjoittama B-lausunto syöpälääkkeestä hylätty Kelassa?

Onko syöpälääkkeen saatavuutesi tai lääkkeen annostelu Sinulle muuttumassa?

Raportoi asiasta ystävällisesti Propoon. Tällöin voimme arvioida miten perustuslaki ja terveydenhuoltolaki täyttyvät. Kysymys on tietysti myös yhdenvertaisuuperiaatteesta.

kimmo.jarvinen@propo.fi

Vessapassi on Propon jäsenkortti

by

Vessapassin käyttö edellyyttä sellaista tarvetta Passin käyttöön, joka johtuu sairaudestasi. Vessapassi on kortti, jonka tarkoituksena on helpottaa eri sairauksia sairastavien pääsyä vessaan julkisilla paikoilla, kun terveydellisistä syistä vessaan on päästävä nopeasti tai usein. Vessapassia voi näyttää erilaisten tapahtumien, toimipaikkojen ja yleisten tilojen henkilökunnalle pyyntönä päästä välittömästi vessaan. 

Vessapassi on Suolistosairaudet ry:n omistama tavaramerkki ja useiden järjestöjen jäsenetu. Eturauhassyöpää, gynekologista syöpää, rakkosyöpää tai neuroendokriinisiä kasvaimia sairastavat saavat Vessapassin liittymällä johonkin Syöpäyhdistykseen.  

Mistä saat Vessapassin Propossa:

Kimmolta

Muita väyliä, jos et ole Propon jäsen

  • Ole yhteydessä Luoto-palveluun puh. 0800 19414 tai luoto@cancer.fi
  • Ole yhteydessä oman alueesi syöpäyhdistyksen Luoto-palveluun 
  • Vessapassin saamisen edellytys on, että olet jonkin Syöpäjärjestöjen alue- tai potilasyhdistyksen jäsen. 
  • Suolistosyöpää sairastavat saavat Vessapassin liittyessään Colores ry:hyn jäseneksi. 

Mukana olevat Vessapassipaikat ja lisätietoa löydät osoitteesta www.vessapassi.fi . Vessapassikokonaisuudesta vastaa Suolistosairaudet ry, joka on rekisteröinyt Vessapassin tavaramerkikseen.