Propolle on tullut pyyntöjä omaisten ja läheisten vertaisryhmästä Kuopioon. Jos olet kiinnostunut, ole yhteydessä Kimmoon. kimmo.jarvinen@propo.fi. Ryhmä alkaisi tammikuussa 2027.
Omaisten ja läheisten vertaisryhmä Kuopioon
Ajankohtaista
Etkö saanut peruskorvausta 40% Invicorp lääkkeeseen
Syynä voi olla 3 kuukauden / 18 annoksen enimmäismäärä täyttynyt: Kela-korvauksen piirissä erektiohäiriölääkkeitä voi ostaa apteekista kerrallaan enintään 3 kuukauden enimmäismäärän, joka on rajoitettu 18 hoitoannokseen (tai enintään 6 hoitoannosta kuukaudessa). Jos yrität ostaa lääkettä enemmän tai liian aikaisin edellisen erän jälkeen, siitä ei saa suoraa Kela-korvausta.
Vuosittainen alkuomavastuu (70,33 €): Vuonna 2026 lääkekorvausten alkuomavastuu on 70,33 euroa. Korvausta (40 %) saa ostetusta Invicorpista vasta sen jälkeen, kun tämä summa on täyttynyt kalenterivuoden aikana muiden korvattavien lääkkeiden ostosta. Ennen tämän rajan ylittymistä lääkkeen hinta (n. 44,11 € / 2 kpl pakkaus) on maksettava kokonaan itse.
Määräaikaisen B-lausunnon vanhentuminen: Invicorpin rajoitettu peruskorvausoikeus (korvausnumero 308) vaatii erikoislääkärin tai vaikeaa perustautia hoitavan lääkärin kirjoittaman B-lausunnon. Jos lausunnon voimassaoloaika on päättynyt, korvaus katkeaa automaattisesti apteekin kassalla, kunnes uusi lausunto on toimitettu Kelaan.
Epävarmat ajat vaativat luotettavaa tietoa
Epävarmat ajat vaativat luotettavaa tietoa
Viime kuukausina uutisvirta on ollut täynnä huolestuttavia otsikoita terveydenhuollosta, julkisen talouden säästöistä, hoitojonojen kasvusta ja syöpähoitojen tulevaisuudesta. Moni eturauhassyöpää sairastava tai sairastanut on varmasti pysähtynyt pohtimaan: mitä nämä uutiset merkitsevät juuri minulle?
Epävarmuus on ymmärrettävä tunne. Syöpädiagnoosi tuo jo itsessään elämään kysymyksiä, joihin ei aina ole helppoja vastauksia. Kun tämän lisäksi julkinen keskustelu korostaa säästöjä, henkilöstöpulaa ja terveydenhuollon rakenteellisia muutoksia, voi syntyä vaikutelma, että potilas jää yksin.
On kuitenkin tärkeää erottaa uutisotsikot omasta hoitotodellisuudesta. Suomessa syövän hoito on edelleen terveydenhuollon keskeisiä prioriteetteja. Eturauhassyövän diagnostiikka, lääkehoidot, sädehoidot ja kirurgiset menetelmät ovat kehittyneet viime vuosina merkittävästi. Samaan aikaan tutkimus etenee jatkuvasti, ja uusia hoitovaihtoehtoja tulee käyttöön myös pitkälle edenneen sairauden hoidossa.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö haasteita olisi. Hoitoon pääsyssä voi olla alueellisia eroja, tutkimuksiin voi joutua odottamaan ja terveydenhuollon henkilöstö työskentelee usein kovassa paineessa. Potilaiden kokemuksia on kuunneltava tarkasti, ja päättäjien on ymmärrettävä, että syöpähoitoihin tehtävät ratkaisut vaikuttavat suoraan ihmisten elämään, toimintakykyyn ja läheisten hyvinvointiin.
Epävarmoina aikoina potilasjärjestöjen merkitys korostuu. Meidän tehtävämme on välittää tutkittuun tietoon perustuvaa tietoa, tarjota vertaistukea ja toimia potilaiden äänenä silloin, kun palveluja kehitetään tai niistä päätetään. Huhut ja pelot leviävät nopeasti, mutta yhtä nopeasti on levitettävä myös faktoja ja toivoa.
Eturauhassyöpä on Suomessa yleisin syöpä. Siksi jokainen hoitoketjua koskeva päätös koskettaa suurta joukkoa suomalaisia miehiä ja heidän perheitään. Potilaiden näkökulman tulee näkyä kaikessa päätöksenteossa. Hoitojen vaikuttavuus, saatavuus ja yhdenvertaisuus eivät ole pelkkiä hallinnollisia tavoitteita, vaan ne ovat jokaisen potilaan oikeuksia.
Tulevaisuus ei ehkä juuri nyt näytä täysin ennustettavalta. Silti voimme luottaa siihen, että tutkimus etenee, hoitotulokset paranevat ja potilaiden tarpeet pysyvät keskustelun keskiössä. Epävarmuuden keskellä tärkeintä on pitää kiinni siitä, mikä on varmaa: kukaan ei saa jäädä yksin sairautensa kanssa.
Tänä aikana, kun olen palvellut Propossa, olen huomannut muutoksen, miten suurin askelin eturauhassyövän hoito on kehittynyt. Ennen kaikkea potilaita hoidetaan vaikuttavammin. Hoitomenetelmät ja lääkkeet ovat yhä tuloksellisempia.
Yhdessä olemme vahvempia kuin yksikään huolestuttava otsikko.
Muistakaa muistaa hoitajianne ja lääkäreitänne. Älkää jättäkö Heitä ilman ajatuksianne.
Kimmo Järvinen
Kadunlakaisija edellänne
State of Health in the EU Suomi Maan terveysprofiili 2025
Laajasta palvelujärjestelmän kattavuudesta huolimatta Suomessa on edelleen paljon tyydyttämättömiä tarpeita. Vuonna 2024 12,4 prosenttia ihmisistä, joilla oli lääketieteellisen hoidon tarvetta ilmoitti, ettei heillä ollut mahdollisuutta käyttää palveluja. Osuus on EU:n toiseksi korkein. Köyhyysriskissä olevat ihmiset ovat lähes kaksi kertaa todennäköisemmin tässä tilanteessa kuin muut sosioekonomiset ryhmät.
Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka paljon valtiovallan nykyiset toimet parantavat erityisesti köyhyysriskissä olevien tilannetta.
https://eurohealthobservatory.who.int/publications/m/finland-country-health-profile-2025
Tumpataanko yhdessä?
Tupakoinnin lopettamisen hyödyt
Tupakointi on merkittävin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja länsimaissa. Tupakointi vaikuttaa koko elimistöön ja lisää vaaraa sairastua muun muassa sydäntauteihin, aivohalvaukseen, valtimonkovettumistautiin, muistisairauteen, keuhkoahtaumaan, erilaisiin syöpiin, osteoporoosiin ja masennukseen. Joka toinen tupakoiva kuolee ennenaikaisesti tupakan aiheuttamiin sairauksiin, ja kaikista kuolemista noin 14 % johtuu tupakasta. Tupakointi lyhentää elinikää keskimäärin kymmenellä vuodella.
Tupakoinnin lopettamisen jälkeen nikotiinin kohottama verenpaine ja sydämensyke alkavat normalisoitua nopeasti. Häkäkaasun ja nikotiinin hävittyä elimistöstä keuhkoputkien supistustila alkaa laueta muutamassa päivässä. Yskä ja hengitysvaikeudet vähenevät 1–3 kuukaudessa, jolloin liikunta alkaa tuntua helpommalta. Verenkierto alkaa parantua viikkojen kuluessa, mikä nopeuttaa haavojen paranemista ja helpottaa katkokävelyoireita.
Arkeen voi odottaa muitakin parannuksia. Tupakan haju hengityksessä häviää pian lopettamisen jälkeen. Hajuaisti alkaa kohentua jo muutamassa päivässä. Hampaat säilyvät pitempään, ja ikenet pysyvät kunnossa. Nikotiinista vieroittuminen vähentää koettua stressiä; myös unen laatu ja määrä paranevat lopettamisen jälkeen. Erektiohäiriö paranee joka neljännellä tupakoinnin lopettaneella miehellä. Nuorella myös hedelmällisyyden ennuste paranee.
Sydänveritulpan vaara puolittuu vuodessa ja keuhkosyövän kymmenessä vuodessa lopettamisen jälkeen. Keuhkoahtauman eteneminen hidastuu, ja taudin ennuste on valoisampi. Kaikkiaan riski sairastua moneenkin eri syöpään pienenee.
Myös lähellä olevat hyötyvät lopettamisesta, kun passiivinen tupakointi päättyy. Lapsilla korvatulehduksen riski pienenee, kun aikuiset eivät vaatteissaankaan enää kanna tupakansavua. Lisäksi nikotiinivalmisteiden käytön lopettaminen säästää rahaa – tämä näkyy niin omalla tilillä kuin yhteiskunnankin tasolla.
Tupakoinnin lopettaminen on myös ympäristöä hyödyttävä teko. Jos tupakkaviljelmät muutettaisiin viljellyiksi pelloiksi, voisi määrällä ruokkia 10 miljoonaa ihmistä. Tupakkateollisuus ei enää kuluttaisi luonnonvaroja eikä käyttäisi runsaasti lannoitteita ja myrkkyjä, eikä kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä enää siirtyisi tupakantumpeista maahan.
Valmistautuminen tupakoinnin lopettamiseen
Tupakoinnin, nikotiinipussien käytön, nuuskaamisen tai sähkötupakoinnin lopettaminen ei onnistu käskemällä, vaan siihen tarvitaan oma sisäinen motivaatio ja yleensä myös tukea lähellä olevilta. Harva onnistuu kertaheitolla, mutta kuka tahansa voi onnistua jossain vaiheessa.
Valmistautumiseen kuuluu itselle tärkeiden asioiden pohdinta kaikkien neljän vaiheen osalta:
- Miksi juuri minä haluan lopettaa nikotiinivalmisteiden käytön? Hyötyjen listaaminen voi auttaa lopettamisen aikana. Yhdelle tärkein lopetuksen syy on rahan säästyminen, toiselle elämänlaadun kohentuminen. Kolmatta voi motivoida hyvän esimerkin näyttäminen jälkikasvulle tai uusi mahdollisuus sydänkohtauksen jälkeen. Sisäinen motivaatio voittaa ulkoisen motivaation.
- Vaikeuksien ennakointi. Nikotiinituotteiden käyttöön liittyy yksilöllisiä tilanteita, joista on hyvä olla tietoinen. Ennakoimalla voi suunnitella vaihtoehtoa tupakalle niissä hetkissä, joissa on aiemmin tyypillisesti sytyttänyt tupakan, esimerkiksi keväisen aamukahvin, alkoholinkäytön, painonnousun, harmistumisen tai kaverien houkuttamana.
- Lopettamispäätös. Ennen lopettamista tulee tehdä päätös lopettamisesta sen sijaan, että kokeilee lopettamista tai aloittaa tupakkalakon. Lopettamispäivän päättäminen voi myös olla tarpeen; näin on ainakin silloin, kun tukena vieroituksessa on varenikliinilääkitys.
- Päätöksen ylläpito. Tupakointi saattaa alkaa uudestaan siinä vaiheessa, kun kukaan ei enää kiitä savuttomuudesta. Lopettamispäätöksessä tulee pysyä niin kauan, että mahdollisten nikotiinikorvausvalmisteidenkin käyttö on loppunut ja uusi arki vakiintunut.
Läheisten tuki on lopettamisessa hyödyksi. Lisäksi tukea saa terveydenhuollon työntekijöiltä, ryhmävieroituksesta, sähköisestä valmennusohjelmasta Omaolo-palvelussa tai Hengitysliiton-verkkosivuilta.
Vieroitusoireet ja tuki tupakoinnin lopettamiseen
Tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa useimmille vieroitusoireita, jotka voivat olla fysiologisia, psykologisia, käyttäytymiseen liittyviä tai sosiaalisia. Yleensä ensimmäinen viikko on hankalin, ja keskimäärin oireet kestävät neljä viikkoa. Yleisimpiä vieroitusoireita ovat
- ärtyisyys
- kärsimättömyys
- tupakanhimo
- levottomuus
- keskittymisvaikeudet
- univaikeudet
- päänsärky
- lisääntynyt ruokahalu.
Vieroitusoireita voidaan hoitaa lääkkeillä, joista yksinkertaisin on nikotiinikorvaushoito. Nikotiinia on saatavilla purukumina, laastarina, suihkeina ja imeskelytabletteina. Nikotiinivalmisteet ovat oikein käytettyinä turvallisia myös sepelvaltimotautia sairastaville. Ne ovat osoittautuneet hyödyllisiksi tupakanhimon ja vieroitusoireiden vähentämisessä ja liki kaksinkertaistavat tupakoinnin lopettamisen onnistumismahdollisuuden, mutta eivät luonnollisesti poista nikotiiniriippuvuutta. Lue tarkemmat ohjeet artikkelista nikotiinikorvaushoito.
Muut nikotiinituotteet, kuten nuuska, sähkötupakka tai nikotiinipussit, eivät sovellu vieroitukseen, koska ne sisältävät joko useita muitakin haitallisia aineita tai ovat liian voimakkaita ja siten riippuvuutta ylläpitäviä.
Nikotiinin lisäksi vieroitushoidon tueksi on saatavilla reseptilääkkeitä, kuten bupropionia, varenikliinia ja nortriptyliiniä. Näiden lääkkeiden käyttämisestä neuvotellaan lääkärin kanssa
Akupunktuuri tai hypnoosi eivät ole tutkimuksissa osoittautuneet tehokkaiksi tupakasta vieroituksessa.
Siirtyminen tupakoinnista sähkösavukkeisiin ei siis poista nikotiiniriippuvuutta eikä tutkijoidenkaan pettymykseksi vähennä terveyshaittoja. Vaikka tupakan monet haitalliset aineet puuttuvat sähkösavukkeista, ne aiheuttavat muita vakavia haittoja, kuten erilaisia keuhkovaurioita. Lapset ja nuoret ovat vieläpä selvästi aikuisia alttiimpia keuhkovaurioille.
Tupakoinnin lopetus ja paino
Tupakoinnin lopetus hidastaa hieman perusaineenvaihduntaa. Lisäksi maku- ja hajuaisti paranevat, mikä voi lisätä ruokahalua. Neljä viidestä tupakoinnin lopettaneesta lihoo keskimäärin kolme kiloa, ja joka kymmenes lopettajista lihoo yli 13 kiloa. Viidesosa lopettajista ei kuitenkaan liho lainkaan.
Jos ruokailutottumukset pysyvät ennallaan, lisäkiloja alkaa helposti kertyä. Vieroitusoireena monella esiintyvä makeanhimo kestää keskimäärin kolme kuukautta. Siksi lopettamiseen on tärkeää liittää myös ruoan säännöstely, liikunnan lisääminen ja punnitukset. Näläntunnetta voi hallita syömällä säännöllisesti tasapainoisia aterioita ja vähäkalorisia välipaloja. Jos liiallinen painonnousu uhkaa, lääkäri saattaa suositella lyhytkestoista ruokahalua hillitsevää lääkitystä (bupropioni tai fluoksetiini).
Lähde https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00337
Haluatko eroon tupakasta?
Propo haluaa auttaa ja tukea Sinua pyrkimyksessäsi. Kokoan ryhmää, johon voi osallistua paikan päällä tai sitten etänä Zoomin kautta. Jos ryhmä haluaa, niin ajoittain ryhmän edistymisestä voidaan raportoida PROPOn lukijoille. Tämä tapahtuu kuitenkin anonyymisti.
Pohdi asiaa ja ole sitten yhteydessä Kimmoon. Täytämme kukin matkakertomusta itsellemme, millaiseksi matka muodostuu. Varaa reppuun hurttia tsemppiä ja tietysti armoa.
Olisitko halukas vähentämään tai laittamaan korkin kiinni?
Alkoholiriippuvuus on pitkäaikainen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulevat riippuvaisiksi alkoholin saamisesta. Alkoholiriippuvuudelle on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista. Alkoholiriippuvuuteen liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää alkoholin vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) ja hänellä ilmenee alkoholinkäytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitus- tai lopetusoireyhtymä saa henkilön usein jatkamaan alkoholinkäyttöä. Alkoholiriippuvuus voi ilmetä kuitenkin ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita.
Alkoholiriippuvuus on kaikkine seuraamuksineen keskeinen kansanterveydellinen ongelma. Yli puoli miljoonaa suomalaista juo alkoholia niin paljon, että heillä on suurentunut pitkäaikaisten terveyshaittojen riski. Suurin riski liittyy humalajuomiseen. Kaikesta juodusta alkoholista 78 % kuuluu riskikäyttöön eli on joko riskikäyttäjien kuluttamaa tai juodaan tilanteissa, joissa humalakäytön raja ylittyy. Niistäkin alkoholia käyttävistä henkilöistä, joilla pitkäaikaisten terveyshaittojen riski on suurentunut, yli puolet (58 %) pitää itseään kohtuukäyttäjinä. Ihmiset eivät välttämättä tunnista oman alkoholinkäyttönsä riskejä.
Alkoholiriippuvuuden oireet ja seuraukset
Alkoholiriippuvuuden kehityttyä on ominaista, että henkilö käyttää alkoholia suurempia määriä tai pidempään kuin hänen tarkoituksensa oli alkoholinkäytön aloittaessaan. Hän ei myöskään kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopettamaan käyttöä huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Humalatiloihin voi liittyä sammumista ja muistikatkoksia. Tuloksena voi olla ristiriitoja läheisten kanssa, avioero, vaikeudet työssä tai työstä irtisanominen, taloudelliset vaikeudet, liikennejuopumus, rikkeet tai rikokset. Usein huomattava osa henkilön ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen. Kiinnostus muihin harrastuksiin vähenee, masennus, univaikeudet ja ärtyisyys lisääntyvät. Osa alkoholiriippuvuudesta kärsivistä juo yksinään tai salaa, osa kotonaan ja ravintoloissa.
Alkoholiriippuvuuteen liittyvä jatkuva ja suuriannoksinen alkoholinkäyttö altistaa henkilön tapaturmille ja monille hengenvaarallisillekin ruumiillisille sairauksille, joista tavallisimmat ovat haimatulehdukset ja alkoholimaksasairaudet, kuten maksan rasvoittuminen ja maksakirroosi.
Alkoholiriippuvuuden taustatekijät
Pakonomainen, jatkuva, riippuvuutta ilmaiseva (addiktiivinen) tai humalahakuinen alkoholinkäyttö on vakava sairaustila. Psykologisella tasolla pakonomaisen tai addiktiivisen päihteiden käytön taustalla on henkilön taustaan ja elämäntilanteeseen liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai vieroitushoitoa sairaalassa tai vieroitushoitoyksikössä. Riippuvuutta eli addiktiota ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti päihteettömyyden myötä.
Raitistuminen tai addiktiivisen päihteen käytön lopettaminen edellyttää myös, että henkilö luopuu päihteen käytöstä keinona vapautua mielelle sietämättömistä tunnetiloista. Näistä syistä viikon kestävä vieroitushoito tai raittius ei hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Pakonomaisesti tai addiktiivisesti päihteitä käyttänyt ajautuu herkästi myös uudelleen päihteiden pakonomaiseen käyttöön pitkienkin päihteettömien kausien jälkeen.
Monet psykiatriset häiriöt lisäävät alkoholin ongelmakäyttöä ja suurentavat alkoholiriippuvuuden kehittymisriskiä, koska alkoholiin turvaudutaan usein eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi. Varsin usein etenkin jaksoittaisen alkoholinkäytön taustalla voi olla hoitamaton, vakava masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toisaalta alkoholin ongelmakäyttö ja alkoholiriippuvuus kaikkine seurauksineen sekä aiheuttaa että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita. Psykologisella tasolla alkoholin pakonomainen käyttö voidaan nähdä keinona paeta psyykelle sietämätöntä avuttomuuden tunnetta ja depressiivistä lamaantumista.
Perinnölliset tekijät näyttelevät tärkeää osaa erityisesti nuoruudessa alkavassa alkoholiriippuvuudessa. Esimerkiksi hyvä alkoholin sietokyky, vaikeus tunnistaa humaltumisensa astetta ja vähäiset vieroitusoireet ovat rakenteellisia riskitekijöitä, jotka altistavat alkoholiriippuvuuden kehittymiselle.
Alkoholin jatkuva käyttö muokkaa perinnöllisesti alttiilla henkilöillä aivojen toimintaa. Tämän vuoksi monen kohdalla alkoholin hallittu tai pienimuotoisen käyttö on hyvin vaikeaa, joillakin lähes mahdotonta. Tällöin ainoa keino katkaista alkoholin ongelmakäyttö on täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.
Alkoholiriippuvuuden ehkäisy
Alkoholiriippuvuuden kehittyminen kestää usein vuosikausia, joiden aikana henkilö ei tunnista ongelmakäyttöään tai vähitellen lisääntyvää riippuvuuttaan. Mitä aikaisemmin henkilö kykenee tunnistamaan ja ottamaan vakavasti lisääntyvän ongelmakäyttönsä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän voi oppia hallitsemaan alkoholinkäyttönsä ja välttää varsinaisen alkoholiriippuvuuden kehittymisen.
Säännöllinen ja päivittäinen alkoholinkäyttö suurentaa alkoholiriippuvuuden kehittymisen riskiä. Myös perinnölliset tekijät suurentavat alkoholiriippuvuuden kehittymisen riskiä. Tämän vuoksi kannattaa olla varovainen alkoholinkäytössä ja välttää säännöllistä tai humalahakuista käyttöä, jos lähisukulaisilla on todettu alkoholiriippuvuus.
Alkoholiriippuvuuden arviointi
Yksinkertainen tapa kartoittaa omaa mahdollista alkoholiriippuvuuttaan on kysyä itseltään neljä kysymystä:
- Oletko yrittänyt vähentää alkoholinkäyttöäsi ja epäonnistunut siinä?
- Onko läheisesi tai tuttavasi ilmaissut huolensa tai ärtymyksensä alkoholinkäytöstäsi?
- Käytätkö alkoholia keinona lievittää krapulaasi?
- Tunnetko syyllisyyttä alkoholinkäytöstäsi?
Jos vastaus on myöntävä vähintään kahteen näistä kysymyksistä, on syytä olla huolissaan alkoholinkäytöstä ja mahdollisesta alkoholiriippuvuudesta.
Omaa riippuvuutta alkoholista tai muusta päihteestä voi arvioida myös kysymällä itseltään seuraavat kysymykset: Onko Sinusta tuntunut, että alkoholinkäyttösi on hallitsematonta? Ahdistutko tai huolestutko, jos Sinulta puuttuu seuraava annos? Oletko huolestunut alkoholinkäytöstäsi? Oletko ajatellut lopettaa tai vähentää alkoholinkäyttöäsi? Kuinka vaikealta Sinusta tuntuu lopettaa tai olla ilman alkoholia? Odotatko erityisellä innolla tilaisuuksia, tapahtumia tai paikkoja, joissa on tarjolla alkoholia? Selvä myöntävä vastaus johonkin näistä kysymyksistä on usein osoitus alkoholiriippuvuudesta. Lisää mittareita ja apua arviointiin on esimerkiksi Päihdelinkissä.
Ammattilaiset käyttävät arvioinnissa apuna usein Audit- tai SADD-testiä.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00196
Haluaisitko ottaa juomisen haltuun? Olisiko syytä lopettaa?
Propo haluaa auttaa Sinua kuiville. Mieti asiaa ja ole yhteydessä Kimmoon.
Ryhmä kokoontuu fyysisesti ja verkon yli.
Joskus elämäntilanne voi kuljettaa hankalille vesille, luovitaan yhdessä parempaan
