Eturauhassyövän hoitoon yleisesti käytettyjen uusien hormonaalisten lääkkeiden ketjutuskäyttö oli 2010-luvun puolivälissä huolestuttavan yleistä Suomessa, vaikka ketjutuksen hyödystä ei ole tieteellistä näyttöä. Viime vuosina ketjutuskäyttö on vähentynyt, mikä on hyväksi sekä potilaiden hoidon laadun että terveydenhuollon kustannusten näkökulmasta.
Lähes kolmannes niistä eturauhassyöpäpotilaista, jotka aloittivat vuosina 2012–2023 lääkehoidon androgeenireseptorin estäjällä (ARPI-lääkkeellä), käytti vähintään kahta ARPI-lääkettä peräkkäin, paljastaa Kelan ja Tampereen yliopiston rekisteritutkimus.
Lääkkeiden ketjutuskäytön osuus kasvoi yli puoleen lääkkeen aloituksista vuonna 2017, mutta kääntyi sitten laskuun. Vuonna 2022 enää joka kuudes lääkkeen aloitus johti ketjutukseen.
Ketjutuskäyttö tarkoittaa uuden ARPI-lääkkeen aloittamista, kun edellinen on menettänyt tehonsa. Tällaiselle käytölle ei ole vahvaa kliinistä näyttöä, eikä se sisälly hoitosuosituksiin.
– Androgeenireseptorin estäjät ovat tehokkaita lääkkeitä eturauhassyövän hoidossa. Niitä on kuitenkin tärkeä käyttää aina tieteelliseen näyttöön perustuvalla tavalla, jotta potilaalle ei aiheudu tarpeetonta haittaa, sanoo syöpätautien professori emerita ja ylilääkäri Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen.
Eturauhassyöpä on Suomessa yksi miesten yleisimpiä syöpiä. ARPI-lääkkeet ovat yksiä tehokkaimmista hoidoista levinneeseen eturauhassyöpään, ja niitä käytetäänkin yleisesti.
Ketjutuskäytöllä merkittäviä kustannuksia
ARPI-lääkkeet ovat kalliita. Niiden ketjutuskäytöstä 2 700 potilaalla 12 vuoden aikana syntyi yhteensä lähes 44 miljoonan euron kustannus. Ketjutettu toinen lääke oli tavanomaisesti käytössä reilu puoli vuotta.
– Samalla summalla olisi esimerkiksi voinut kustantaa joka vuosi kolmen tuhannen pitkäaikaissairaan mielenterveyspotilaan perheterapeuttisen hoidon. Perheterapia sisältyy Käypä hoito -suosituksiin, mutta julkinen terveydenhuoltojärjestelmä kustantaa sen vain harvoin, sanoo Kellokumpu-Lehtinen.
Uudet lääkkeet ja tarkentuneet hoitosuositukset muutoksen taustalla
Tutkijoiden mukaan ketjutuskäytön vähenemiseen vaikuttivat luultavasti sekä uusien ARPI-lääkkeiden tulo lääkekorvausjärjestelmän piiriin että hoitosuositusten tarkentaminen. Aiemmin ketjutuksesta ei ohjeistettu tarkasti, mutta nykyisin hoitosuosituksissa ei suositella ARPI-lääkkeiden ketjutusta, jos ensimmäinen hoito on auttanut vain lyhyen aikaa tai potilaalla on korkea riski taudin nopeaan etenemiseen.
Ketjutuskäytön yleisyys herättää kysymyksiä hoitokäytäntöjen perusteluista. Mahdollisia selityksiä ketjutukselle ilman tieteellistä näyttöä sen hyödystä ovat muun muassa lääkärin halu välttää palliatiivisen hoidon aloittamista, lääketeollisuuden vaikuttamistyö ja puutteellinen tieto hoitosuosituksista.
– On hyvä uutinen, että ARPI-lääkkeiden ketjutuskäyttö on vähentynyt, kun sen tehosta ei ole näyttöä. Tämä antaa myös rohkaisevia viitteitä siitä, että hoitosuositusten päivittäminen ja niistä tiedottaminen lääkäreille voi vaikuttaa nopeastikin hoitokäytänteisiin, sanoo Kelan erikoistutkija Terhi Kurko.
Lääkärin tehtävä on arvioida hoidon hyöty-haittasuhdetta
ARPI-lääkkeitä käyttäneiden potilaiden mediaani-ikä oli 75 vuotta. Ikähaitari oli suuri: nuorin lääkkeen aloittaja oli 41-vuotias ja vanhin 98-vuotias.
Iäkkäillä potilailla on usein monia sairauksia ja lääkityksiä, mikä lisää haittavaikutusten ja yhteisvaikutusten riskiä. ARPI-lääkkeillä voi olla vaikutuksia muun muassa kognitiiviseen toimintakykyyn, sydänterveyteen, kaatumisriskiin ja muiden lääkkeiden tehoon. ARPI-lääkkeet voivat myös aiheuttaa potilaalle monia haittavaikutuksia, jotka voivat merkittävästi heikentää elämänlaatua.
Tutkimus nostaa esiin tarpeen arvioida hoidon hyötyjä suhteessa potilaan kokonaistilanteeseen. Erityisesti yli 75-vuotiaille monisairaille potilaille pitäisi hoitosuositusten mukaan tehdä geriatrinen arvio, jossa kartoitetaan potilaan tilanne monipuolisesti. Osa arviota on myös se, voiko syöpähoidosta aiheutua enemmän haittaa kuin hyötyä.
– Näiden lääkkeiden käyttäjistä moni on jo varsin iäkäs, ja sairaus on voinut edetä jo pitkälle. Lääkärin tehtävä on myös arvioida näyttöön perustuen, milloin ei enää ole potilaan parhaaksi kokeilla vielä yhtä lääkettä vaan keskittyä elämänlaadun tukemiseen, toteaa Tampereen yliopistollisen sairaalan syövänhoidon vastuualuejohtaja, dosentti Maarit Bärlund.
Tiedot ohjaavat kohti vaikuttavampaa ja turvallisempaa lääkehoitoa
ARPI-lääkkeet ovat olleet vuosia niitä lääkkeitä, joista on maksettu euromääräisesti eniten lääkekorvauksia. Niiden käyttöön liittyvät hoitokäytännöt ovat merkittäviä sekä potilaille että yhteiskunnalle. Sekä kustannusten että lääketurvallisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että kalliita, pääosin iäkkäille potilaille suunnattuja lääkkeitä käytetään harkiten ja tieteelliseen näyttöön perustuen.
Lisätietoa
Alkuperäinen julkaisu: Kurko, T., Heino, P., Kellokumpu-Lehtinen, P.-L., Sarnola, K., Koskinen, H., & Bärlund, M. (2025). Real-Life Use Patterns of Androgen Receptor Pathway Inhibitors (ARPIs): A Nationwide Register-Based Study in Finland During 2012–2023. Cancers, 17(19), 3162. https://doi.org/10.3390/cancers17193162
Kommentti Propo
Usein käytännössä toimitaan , niin että lennossa vaihdetaan uuteen lääkkeeseen, kun ensimmäisen teho alkaa hiipumaan. Onko sitten turvallista jäädä, hiipuneen lääkkeen jälkeen, seurailemaan mitä tuleman pitää. Varmasti olisi järkevää, jos PSA antaa merkkejä kihtyvästä PSA arvosta, kuvantaa PET-TT kuvauksella PSMA merkkiaineella kaikki ne potilaat, joiden tauti antaa syytä. Tällöin voidaan sädehoidolla usein vähentää syöpäkuormaa, josta voidaan sitten jatkaa lääkehoidolla. Missään tapauksessa potilasta ei voi jättää heitteille. Ei ole myöskään terveystaloudellisesti järkevää heittää hukkaan niitä terveysinvestointeja, joita mieheen on satsattu, jos taudin annetaan vapaasti edetä. Varmasti tulee esiin myös joitakin kysymyksiä hoitamisen etiikasta. Erikoista, että aina kun puhutaan miehen syövän hoitamisesta, ensimmäisenä mittarina on raha. KJ
