
Eturauhassyöpäpotilaiden syöpälääkitys on kriittinen osa hoitokonseptia, mutta vähintään yhtä tärkeää on antaa potilasta hoitaville lääkäreille ja hoitajille työrauha. Hoitohenkilöstö työskentelee jatkuvasti kovan paineen alla, minkä vuoksi pelkkä kustannuskriteeri ei voi ohjata hoitolinjauksia. Kliinikoilla on oltava käytössään sujuva, vaikuttava ja laaja lääkevalikoima ilman, että toissijaiset ratkaisut tai hallinnollinen byrokratia häiritsevät heidän työtään. Suomalainen hoitohenkilöstö tekee maailman parasta työtä alallaan, mutta potilaan elämänlaatu ja ennuste kärsivät välittömästi, jos heidät pakotetaan turvautumaan lääkehuollon säästöjen vuoksi toiseksi tai kolmanneksi parhaisiin hoitovaihtoehtoihin.
Suunniteltu eturauhassyöpälääkkeiden kokonaan tai osittaissiirtäminen pois avoapteekeista ja Kelan korvausjärjestelmästä sairaala-apteekkien kustannusvastuulle iskee suoraan potilaiden taloudelliseen turvaan ja hoidon sujuvuuteen. Kela-korvausjärjestelmän ansiosta monet eturauhassyövän yleisimmät hormonilääkkeet ja uudet suun kautta otettavat täsmälääkkeet, kuten androgeenireseptorin salpaajat, ovat kuuluneet ylempään erityiskorvattavuuteen. Tämä on tarkoittanut, että potilas on maksanut elintärkeästä lääkkeestään vain 4,50 euron omavastuun ostokertaa kohden.
Kun lääkkeiden hallinta siirretään hyvinvointialueille ja sairaaloille samaan aikaan, kun avoapteekkien taloudellista liikkumavaraa kuristetaan valtion leikkauksilla, seuraukset heijastuvat vakavasti lääkkeiden varastointiin, saatavuuteen ja huoltovarmuuteen. Apteekkitalouden katteiden pienentäminen ajaa yksityiset apteekit säästökuurille, ja koska laki vapauttaa ne velvollisuudesta pitää varastossa yli 1 000 euroa maksavia lääkkeitä, niillä ei ole enää taloudellista mahdollisuutta pitää kalliita syöpälääkkeitä hyllyssään varmuuden vuoksi.
Samaan aikaan HUSin tekemät lääkekilpailutukset keskittävät varastoriskit yhteen koriin. Kun sairaalalääkkeet kilpailutetaan, valinta kohdistunee usein halvimpaan toimittajaan, jolle annetaan yksinoikeus alueen toimituksiin. Jos tällä yhdellä yrityksellä tai sen globaalilla tuotantoketjulla on saatavuushäiriöitä, sairaala-apteekilla ei ole korvaavaa tuotetta varastossaan. Sairaala-apteekkeja ei ole myöskään suunniteltu tai mitoitettu pyörittämään tuhansien avohoidon syöpäpotilaiden jokapäiväistä lääkejakelua ja massiivista varastointia. Monet uudet täsmä- ja biologiset lääkkeet vaativat katkeamatonta kylmäketjua, joiden vaatimiin varastolaajennuksiin hyvinvointialueilla ei ole talouskriisissä investointirahaa. Tämä murentaa myös kansallista huoltovarmuutta, sillä jakelukanavan muuttuessa lääkeyhtiöiden lakisääteiset velvoitevarastot lasketaan eri tavalla, mikä voi kaventaa Suomessa fyysisesti olevien lääkkeiden kokonaismäärää.
Tässä rakennemuutoksessa on ehdottomasti turvattava siirtymäajan sujuvuus ja hoidon jatkuvuus. Potilaalla, jolla on jo toimiva ja korvattu lääkitys avoapteekista, on oltava oikeus jatkaa kyseisen valmisteen käyttöä ilman katkoksia tai pakotettuja lääkevaihtoja organisaatiomuutoksen aikana. Lääkityksen muuttaminen tai katkeaminen hallinnollisten prosessien ja sairaalahankintojen viivästymisen vuoksi voi johtaa syövän etenemiseen ja potilaan tilan romahtamiseen.
Eturauhassyöpä on diagnoosina yksi, mutta tautina biologisesti erittäin monimuotoinen kokonaisuus. Sen tehokas hoito vaatii usein usean eri lääkeaineen samanaikaista käyttöä, minkä vuoksi sairaaloiden lääkelistojen on mahdollistettava joustavat yhdistelmähoidot ilman alueellisia rajoituksia. Nykystandardin mukaiset duplettihoidot, kuten hormonihoito yhdistettynä uuden polven androgeenireseptorin salpaajaan, sekä triplettihoidot, jotka yhdistävät hormonihoidon, solunsalpaajan ja uuden polven hormonaalisen lääkkeen, edellyttävät esteetöntä pääsyä laajaan lääkevalikoimaan. Jos yksittäisiä lääkkeitä karsitaan sairaaloiden säästölistoilta, nykyaikainen yhdistelmähoito estyy.
Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) suositusten tuleekin toteutua yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti koko maassa asuinpaikasta riippumatta.
Lopuksi on huomioitava nykyteranostiikan vaatima saumaton lääke- ja diagnostiikkaketju. Sairaala-apteekkien ja HUSin hankintaprosessien on oltava täysin synkronoituja uusimman kuvantamis- ja lääketeknologian kanssa. Nykyaikainen eturauhassyövän hoito nojaa yhä vahvemmin teranostiikkaan, jossa syöpäpesäkkeet ensin paikannetaan tarkasti esimerkiksi PSMA-PET-kuvantamisella ja sen jälkeen tuhotaan kohteeseen hakeutuvalla täsmälääkkeellä, kuten Lutetium-PSMA-isotooppihoidolla. Jotta tämä tarkkuuslääketiede toimii optimaalisesti, diagnostiikan ja lääkehoidon ketjun on oltava täysin aukoton. Lääkevalikoiman kaventaminen tai siirtymävaiheen byrokratia katkaisee tämän elintärkeän ketjun ja romuttaa hoidon tehon.
Kimmo Järvinen

